Kävin nopeeti ostamassa lähimmästä apteekista raskaustestin. Luin ohjeet moneen kertaan, ja sitten odottelin hetken ja toisenkin että mittariin tulisi viiva, tai kaksi. Jotain alkoi ilmestymään ja katsoin tulosta kauhistuneena.

KAKSI VIIVAA.

Tein toisen raskaustestin, ja siitä tuli sama tulos. Voihan mummo, olin raskaana.



Olisin muuten keittäny kahvia, mut sitten muistin että kofeiini ei oo hyväki lapselle. Joten siirsin kahvinkeittimen alahyllyyn, ja otin sen tilalle kaakaolaitteen. Keitin itelleni kuuman kupin kaakaota, ja mietin samallla miten oikein kertoisin Hugolle raskaudestani.
Isyystestiähän ei tarvi tehä, koska Hugo on ainoo mies kenen kaa olin ollut lähi viikkojen aikana silleen.



"Tota noin Hugo... en tiiä miten sulle kertoisin tän...", aloitin ja otin Hugon kädestä kiinni, ja pyysin häntä tanssimaan.
"Kerro, rakkaani.."
"Olet varmaan ihmetellyt tätä mahaani"
"Kieltämättä, kyllä"
"Et voi uskoa. En ole lihonnut, vaikka epäilin kyl sitä ensiksi."
"No mikäs sinulla sitten on?"
"Hugo. Sinusta tulee isä"
"Mitä?!"
"Kyllä, minä olen raskaana. Me saamme vauvan, rakas. Vai etkö halua tätä lasta?"
"Tottakai haluan!", Hugo sanoi ja suuteli minua. Hänen silmissään oli pelottava ilme. Hänellä jumitti.

Olin silti iloinen että Hugo ei suuttunut mulle vauvasta.



Otin Hugon Ferrarin ja kaahasin illä neuvolaan. Olin varannut ajan ultraäänikuvaan. Näkisin ekan kerran miltä mun ja Hugon vauva näyttäisi. En kyl halua tietää mitä sukupuolta se on. Tykkään yllätyksistä.
Harmi ku Hugo ei päässyt mun mukaan. Sillä oli kuulema jotain kiireitä. Musta kyl tuntuu että sitä vain jännittää tää että siitä tulee isä.



Kun tulin takaisin Hugo peitti käsillään silmäni, enkä nähnyt minne hän vei minut. Hän talutti minua ympäri taloa, ja avasi oven.
"Saat avata silmäsi silloin kun sanot nyt"
Odotin hetken.
"Nyt"

Avasin silmäni, ja katsoin ympärilleni. Hugo oli sisustanut lapsellemme huoneen! Huone oli mielenkiintoisen näköinen. Seinät ja lattiat olivat mustat. Seinillä oli pelottavia naamioita, joita lapsi voisi pelästyä. Huoneen nurkassa oli paholaisnaisen patsas. Ja kehto, joka oli musta ja sitä peitti harso.
"Tämähän on aika musta huone"
"Se on lempivärini, ja siitä tulee myö vauvan lempiväri"
"Jaahas. Musta."

Oikeasti en pitänyt huoneesta en sitten yhtään, mutta en halunnut kertoa sitä Hugolle. Hän oli nähnyt huoneen kanssa niin paljon vaivaa kuitenkin.



Talossa oli roolit vaihtuneet. Mä nukuin, söin ja katoin televisiota. Kun taas Hugo siivosi, kokkasi ja nukkui vaan pari tuntii päivässä. Se huolehti musta ja talosta. Ja lapsesta.
Uskon että Hugosta tulee hyvä isä.



Aina ku menin iltaisin nukkumaan mua jännitti että heräisin kesekellä yötä ja lapsi syntyii. Ei nimittäin enää ku kolme kuukautta niin se syntyisi. Mua jännittää hirveesti synnytystä. Oon lukenut Äitien Maailma- lehteä, ja siellä naiset on kertonut millainen synnytys tulee olee.



Kuulin eteisestä ääniä ja viisaana menin tietenki katsomaan että kuka/mikä siellä piti ääniä. Se on varmaanki Duck. Avasin makuuhuoneen oven ja katsoin eteenpäin.
Edesäni seisoi se ukko painajaisistani. Ja hän oli yhtä pelottavan näköinen, kuin mitä olinkin muistanut.
Ukko hiipi ulko-oveta ulo, ja ryntäsin perään.