Iltaan mennessä mä sain purettua muuttolaatikot, ja heti ekana laitoin telkan paikalleen ja luuhistuin sohvalla. Elämiseen tässä talossa oli vielä opeteltava, se tulis tuottaa vaikeuksia. Kaikki oli viel niin uutta ja outoa. Sohvakin oli epämukava.



Valvoin monta tuntia ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Sänky oli tosi epämukava, ja muutenki mua pelotti hirveästi. Onneks Duck sentään nukku mun jalkopäässä, nii se vähän lievitti mun pelkoo. Kun mä sitten sain unesta kiinni, mä näin todella oudon ja karmaisevan unen.



Mä olin pihalla alusvaatteisillani, ja mua jahtas joku ihme hemmo. Varmaanki joku mielisairaalasta karannut. Kuitenki, yritin sit juosta sitä pakoon. Se ei ollu helppoo. Oli kylmä, ja mulla oli sellaiset alusvaatteet jotka ei pysyneet paikallaan.



Pysähdyin, ja katoin vähän tarkemmin hemmoo. Se ei varmastikaan ollut ihminen. Sillä ei ollut kunnon silmii, ja sen ihonväri oli ihan outo. Ja kaikenlisäks sillä oli joku puremissyndrooma. Se mumisi jotain ihan outoa, ja sain pari sanaa selville.
"Pysähdy, VALITTU"
En ymmärrä mitä hän tarkoitti noilla sanoilla.



Ennen kuin mä huomasinkaan, se oli mussa kiinni, ja mä en enää päässyt sitä pakoon. Se otti mun kädestä kiinni, ja laittoi mun naamalle rätin, joka haisi oudolle. Musta tuntu että mun silmät paino tonnin, ja vaikka yritin pitää niitä auki, ne ei pysynyt. Kaaduin maahan, ja kaikki pimeni.
"Apua"



Se hemmo vei mut jonnekin paikkaan, en tiedä tarkalleen minne, koska kaikki oli viel niin sumeeta, ja päätäni särki ihan sikana. Aina silloin tällöin kuulin syviä hengenvetoja vasemmalta puoleltani. Mua pelotti, enkä tienny mitä oikein tekisin.



Sitten mä onneks havahduin takas todellisuuteen. Se oli onneksi vain unta. Onneks. Mut se tuntui tosi aidolta. Joo mä tiiän, kuulostaa tyhmältä väittää et uni tuntui todelta, ja en mä yleensä väitäkään, mut tää tuntui tosi aidolta.



Laahustin varovaisesti peilin eteen, ja katoin itteeni peilistä. Mun naama oli täynnä verisiä haavoja, joita ei sais helposti piiloon, ei ees meikkivoiteella. Ainoa järkevä selitys noille haavoille minkä keksin oli se että unen ja sen hemmon täytyi olla

totta.