Pihalla mies huusi mulle ja oli hyökätä mun ja syntymättömän lapseni kimppuun.
"Senkin paholaisen nainen. Miksi seurasit minua?"
"Sähän se mua seuraat. Oot mun unissa, ja vaanit mua ja mun taloa!"
"Sun taloa? Pyh. Tämä on sukuni ikivanha perintökalu! Sinä olet vain naurettava omistaja, joka ei omista taloa"
"ET SAA TALOANI!!"
"Niin, mutta lapsesi tulen saamaan! HAHAHAHA"

Juoksin taloon takaisin sisälle. Lukitsin joka ikisen ikkunan ja salpasin oven. Nyt tuo hirviö ei pääsisi sisälle. Suojelisin itseäni, lastani ja Hugoa vaikka mikä tulisi.



Luuhistuin talon nurkkaan, ja kyynel vierähti poskelleni. Kaikki meni päin persettä.
Miten niin tämä oli sen friikin talo. Minun nimi löytyi omistuspapereista. Olen niin sekaisin.



Olin shokissa, ja masentunutkin monta kuukautta. Lukitsin itseni makuuhuoneeseen, annoin Hugolle avaimen, jolla hän pääsi tuomaan mulle ruokaa.
En poistunut talosta 5 kuukauteen. Pelkäsin kuollakseni.



Onneksi Hugo huolehti ruuasta ja minusta. Hän ei pitänyt minua itsekeskeisenä paskana, niinkuin joku voisi hyvinkin pitää. Hugo rakasti mua. Nyt ja aina.



Raskauteni loppuaikana Hugo sai suostuteltua mut ulos makuuhuoneesta. Se kertoi mulle että me mentäisiin naimisiin. Suutelin Hugoa, ja olin onnellinen pitkiin aikoihin.
Vaikka meiän häät oli aika vaatimattomat, niin Hugon järjestelyt teki muhun vaikutuksen.
Se oli ostanut mulle hääpuvun, kukkakimpun ja osti peruukin, ettei mun tarvitsisi laittaa hiuksiani tunti kausia. Ihana mies.



Häiden jälkeen elettiin aikaa jolloin matkalaukkuni oli aina oven vieressä, siltä varalta että lapsi päättäisi syntyä.

Eräänä aamuna olin menossa vessaan. Ovi oli raolla. Katsoin kuka oli vessassa. SE OLI SE TYYPPI PAINAJAISTANI!!!! Olin alkaa kiljua, mutta katsoin tyyppiä tarkemmin ja mitä hän teki.
Hän otti silmälasit pois päästään, ja sitten piilarit. Hän puhui peilille.

"Enää hetki, niin lapsi syntyy ja pahuus pääsee valloilleen. Koko maailman peittää ikuinen pimeys, kunhan lapsi kastetaan täydenkuun allalla manalassa. Voi että tuo hupakko Emma on tyhmä, kun uskoi minua eikä tajunnut että hänen painajaistensa tyyppi ja minä olemma sama mies. Idiootti. Pakko vielä kestää sitä ämmää hetki. Sitten se on vainaa.....", tyyppi nauroi.

Tajusin kuka hän oli. Hän oli HUGO!!!



"MITÄ HUGO!!!! Mitä sinä puhut!!! Puhutko minusta ja lapsestani!! Oletko sinä kokoajan ollut painajaiseni ja samalla rakastettuni??! VASTAA!!"
"Tiesin kyllä että totuus tulisi joskus julki. Ja nyt se tuli. Sinä Emma Williams. Sinä tulet synnyttämään tulevan maailman valtijaan. Minun poikani!!!"

"Miksi minä. Miksi?"



"Koska sinä idiootti muutit tähän taloon. Joka tuhannesvuosi tähän taloon muuttaa joku typerä nainen, joka aina pamautetaan raskaaksi. Kun lapsi syntyy, nainen on hyödytön ja hänet tapetaan. Jos muistat sen veriläikän keittiössä. Siinä oli minun isäni tappaman naisen veri. Se nainen synnytti minut. Ja isäni tappoi hänet, äitini.
Niin tulee käymään sinullekin. Ja minun poikani tulee hallitsemaan maailmaa!!!"



Juoksin ulos vessasta. En halunnut uskoa Hugon sanoja. Miten joku jota saatoin rakastaa saattoi olla noin paha. Miten hän saattoi pamauttaa minut raskaaksi, ja kohta hän tappaisi minut.
Miten tämä on mahdollista.

Rukoilen että lapsestani tulee erilainen kuin mitä hänen isä on. Kasvatan lapsestani hyvän, lupaan sen.
Jos vaan saan elää niin kauan.....