En pystynyt enää nukkumaan sinä yönä. Pelkäsin että se sama tyyppi tulis taas mun uniin. Se uni tuntui niin todelta, ja ties vaikka se olikin. En usko että nää haavat ilmesty ihan tyhjästä mun naamalle.



Kuuma kylpy ja laastari auttoivat mua. Vaikka kylpyamme oli tosi ihana, silti mä kammoksuin vessaa. Sen seinät oli ihan likaiset, ja niissä luki jotain helvetistä (en tiiä ihan tarkalleen mitä, en oo ikinä oikein osannut englantia).



Yölliset painajaiseni unohtuivat nopeasti, sillä mä törmäsin kadulla yhteen tosi söpöön tyyppiin. Se käveli mun talon ohitse, kun mä olin kastelemassa mun kasvimaata. Mä juoksin sen perään, sillä ton miehen mä haluaisin itselleni!



"Moi, mä oon Emma"
"Mä oon Hugo. Sä oot siis tän kadun uusi naapuri. Mietinkin vähän että millainen naapuri tässä talossa asuu"
"Ai sä asut tässä lähellä?"
"Joo, tossa kulman takana. Tuu joskus käymään, tai soita mulle jos haluut jutella tai jotain...." Hugo sanoi, ja sitten se antoi mulle sen puhelinnumeron, ja käveli pois.



Mä olin niin inlöve. Toi tyyppi oli tosi rento, ja mahtavan näköinen. Luonne oli kultainen, ja mä olin aina tuntenut vetoa silmälasipäisiin tyyppeihin. Kuitenki, joku tossa tyypissä oli tuttua. Ihan kuin olisin tavannut hänet aikasemmin, ei niin mukavissa maisemissa. Sama se, haluan tutustua tuohon Hugoon.



Poikien suhteen olen aina ollut vähän ujo, mutta tiesin että jos en nyt soittaisi Hugolle, joku toinen muija voisi napata sen sillä aikaa. Otin käsi täristen puhelimen käteen, näppäilin Hugon numeron, ja painoin vihreää luuria. Puhelin soi, ja kuulin äänen:
"Hugo puhelimessa!"
"Hei Hugo! Tässä Emma. Me tavattiin tänään aikaisemmin mun talon edessä"
"Kyllä mä nyt sut muistan.. Mitä kuuluu?"
"Kiitos ihan hyvää! Mä vaan tässä mietin, että mulla töistä vapaapäivä, niin voitaisko me nähdä. Jos sä vaikka tulisit mun luokse, ja mä kokkaisin meille jotain hyvää?"
"Kuulostaa hyvältä. Jos nähtäisiin vaikka tunnin päästä?"
"Okei, moikka"

Olin onneissani, ja juoksin vaatekaapilleni, ja puin kauneimman mekkoni päälleni



Suuri H-Hetki oli käsillä. Oveen koputettiin, ja kipitin avaamaan oven. Oven takana oli Hugo, ja hän näytti syötävän hyvältä.
"Punainen sopii sulle, se korostaa sun silmii", sanoin ja iskin silmääni Hugolle.
"Säki näytät tosi hyvältä tossa mekossa. Versacen uusi mekko?"
"Joo, kiitti".

Mikä mies. Moni ei tiedä mitään muodista, mutta tämä mies tiesi.



Söimme tosi romanttista ruokaa. Palaneita lihavoileipiä, mutta onneksi Hugo ei valittanut niistä.
Tein rohkean siirron, ja siirsin käteni hänen kätensä päälle. Hän ei torjunut sitä, vaan siirsi oman kätensä minun käteni päälle. Katseemme kohtasivat monesti.



Kun ruoka loppui, nousimme pöydästä ja yhtäkkiä Hugo otti minusta kiinni ja suuteli minua. Se oli ensisuudelmamme, joka oli kuuma, tulinen ja ennen kaikkea intohimoa täynnä.
Mielestäni suudelmat kertovat millainen suhde tulisi olemaan. Ja tästä suudelmasta pystyin päättelemään, että meidän suhteemme tulisi olemaan täydellinen, ja molemmin puolinen. Vuosisadan rakkaustarina.



Hugon lähdettyä otin pihalta päivänkakkaran, ja aloin nyppiä siitä lehtiä irti.
"Rakastaa, ei rakasta....., rakastaa, ei rakasta.....RAKASTAA!
Nyt olin varma että Hugo rakasti minua, vaikka hän ei ollutkaan sanonut sitä. Mä tiedän.



Illalla ennen kuin menin nukkumaan, avasin telkan ja katsoin uutiset. Juuri kun olin sulkemassa television, eteeni ilmestyi kirjas valo ja siitä muodostui sininen aave. Kiljaisin, ja yritin juosta pakoon, mutta jalkani eivät suostuneet yhteistyöhön.
"Emma, älä pelkää, se olen minä. Tuomo, sinun isäsi"
"Isä? Et voi olla. Miten sinä, täh, en nyt ymmärrä. Apua"
"Tulin varoittamaan sinua. Älä enää lähesty sitä Hugoa! Hän ei ole sinulle hyväksi, vaan hän tulee satuttamaan sinua, ja kasvattamaan sinussa pahuuden puun siemenen! VARO!!", isäni sanoi, ja hän hävisi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.