Moi!! Mä oon Emma Williams, ja oon 24 vuotta vanha. Asun ihanassa nukkekotitalossa kissani Duckin kanssa. Tällä hetkellä oon viel hei sinkku (kaikki jätkät, voitte kysyy mun numeroo myöhemmin), mut kyllä mä vielä jonkun ihanan tyypin tuun löytää. Mä tiedän sen.



Tää on mun ja Duckin talo. Ihan siisti ja kodikas.



Kun mä tulin maanantai iltana kotiin, mä löysin talon oveen niitattuna lapun, jossa luki: Neiti Williams, sinut häädetään talosta, koska et ole maksanut vuokraa".
"Ei voi olla totta! Mä maksoin vuokran just pari kuukautta sitten. Ei tää voi olla totta. Mä rakastan tät taloa"
Potkaisin ovee ja kirosin. Vittu.




Pakkasin kaikki mun rakkaat tavarat pahvilaatikkoihin, ja lastasin ne muuttorekkaan. Vilkaisin sitten vielä viimeisen kerran mun rakasta raloa, ja sanoin hyvästit. Tässä talossa mä olin kokenut niin monia muistoja, kuten: neitsyys tuli menetettyä keittiön pöydällä, ja se kerta ku mä ekan kerran sytytin tulipalon, ja se kun mä itse korjasin kahvinkeittimen.  Huoh.



"Tule Duck, nyt me mennään"




Viimeisillä vähäisillä rahoillani ostin tosi pelottavan ja ränsistyneen talon naapuruston slummialueelta. Kiinteistövälittäjäni väitti että talo olisi hyvässä kunnossa. Silti ihmettelin että miks talo oli niin halpa.
Kiinteistövälittäjä ei kertonut syytä, se vaan hymisi jotain ja kaahas autollaan pois.



Avasin oven ja sitten mä näin millainen talo se oli. Aivan karsee. Hämähäkin seittejä, joihin mä en todellakaan koskisi, pitäisi kai hankkia joku halpa siivooja, mut kun ei ole enää rahaa.
"Vittu"



Kaiken huippu kyllä ehdottomasti oli se ku mä astuin keittiöön, siellä oli verta kaikkialla. Lattioissa ja seinillä. Täällä oli tapahtunut murha! Miten mä voisin kävellä näillä lattioilla, kun ties vaikka toi murhattu tyyppi tulisi ja tappaisi mutkin. Eihän tälläsessä talossa voisi asua.

Kunpa mä vaan saisin ne palkkarahat, niin mä palkkaisin jonku tosi hottiksen remonttireiskan, joka korjaisi talon ja pystyisi siinä samalla tyydyttämään mun halut.